MARJUKKA
PAUNILA

Taidemaalari Marjukka Paunila tietää, että kauneus tai maalauksen katsojalle antama energia eivät ole nykyään kovin muodikkaita asioita, mutta hän ei siitä välitä. Hän maalaa, koska se on välttämätöntä: "Maalaaminen on minulle kuin hengitystä, sillä pysyn hengissä." Ja parasta palautetta on se, kun teoksen uusi omistaja kertoo joka aamu katsovansa sitä, koska se antaa voimaa.

Paunila käyttää materiaaleinaan akvarellia, munatemperaa ja öljyä, kahta viimemainittua myös sekoittaen. Paunilan värimaailmassa haasteena on usein värin syvyys, josta maalauksen voima pitkälle kumpuaa, ja vuosien työ erilaisten pigmenttien parissa on myös tuottanut sen, että hän on kirjoittanut vuonna 2005 ensimmäisen suomalaisen akvarellimaalauksen oppikirjan.

Paunila maalaa havainnosta, mutta ei varsinaisesti luonnostele kohteitaan siirtääkseen ne sitten teoksiin. Hänelle "näkeminen on luonnostelua". Paunila ei maalaa realistista kuvaa maalatessaan maisemaa, asetelmaa tai muotokuvaa. Tunnistettava lajityyppi muuttuu epäoleelliseksi, kun värit alkavat elää.

​

Paunilalle värit ovat kuin sanoja, joita hän myös rakastaa värien tavoin, ja hänelle sanat muodostavat ennen kaikkea runon. Hän on itse kirjoittanut: "Laitan värejä vierekkäin. Maalaan siveltimellä jännitteitä, alleviivaan tasapainoa. Nostan esiin, mitä tarvitsen."

Ulkoisesti tunnistettavan kohteen tunnistettavuus unohtuu nopeasti, kun värin ja viivan, valon ja varjon tuottama poetiikka alkaa muodostamaan omaa maailmaansa, jonka Paunila näkee vain maalaamalla: "Kun maalaus hengittää ja väri muuttaa väriään aamun, päivän, illan, yön mukaan, väri niin kuin itsestään nostaa valon näkyviin. Tätä en voi saada aikaan, nähdä kuin maalaamisella."

Paunilan väripaletti ei ole viileän teoreettinen, hän ei myöskään tavoittele psykologisia efektejä. Väreissä näkyy eletty elämä ja myös maailmaan moninaisuus. Taidehistoriassa niin perinteinen välimerellinen valo on rikastunut itäisestä maailmasta, muun muassa Kiinasta, jossa Paunila on matkustellut. Aivan samanlaisen ihmeen saattaa tuottaa kuitenkin myös suomalainen sisämaan maisema, joka paljon merellä oleskelleelle Paunilalle on aiemmin ollut miltei yhtä vieras kuin vaikkapa chileläiselle katsojalle.

Otso Kantokorpi